Helenan vierailu Musoman lastenkodissa

 

Minä ja perheeni pääsimme matkalle Tansaniaan yhdessä henkilöiden kanssa, jotka ovat asuneet siellä vuoden ajan. Saimme myös tilaisuuden tavata paikallisia asukkaita. Ystävämme ja kolleegamme, Karin ja Fredik, veivät meidät erityiseen paikkaan, Musomaan. He kertoivat lastenkodista, missä erityisesti Karin vietti paljon aikaa, kun he asuivat ja työskentelivät kaupungissa pari vuotta sitten. Sain tietää, että lastenkotia johti ruotsinsuomalainen pariskunta, Lisbeth ja Daniel. He kaipasivat kotimaastaan Messmöriä ja ruisjauhoja, joten pakkasimme kylmälaukkumme ennen kuin lähdimme. Paljon enempää en tiennyt lastenkodista ennen matkaamme Ruotsista.

Pääsimme Musomaan pitkän ajomatkan jälkeen yhdessä seurueemme kanssa, johon kuului 9 henkilöä, joista kolme oli lapsia. Se mitä koimme ja näimme matkan varrella, kaikki ihmiset, oli erilaista ja jännittävää.

Kun pääsee Musoman lastenkodin porttien sisäpuolelle, Karinin kuvaelman mukaan, tuntuu kuin tulisi keitaalle, missä kaikki on puhdasta ja järjestyksessä. Meidät otti vastaan iloiset ja lämminhenkiset ihmiset. Lisbeth ja Daniel ottivat meidät vastaan avosylin. Lisbethillä oli kiire lasten rokotusten kanssa ja hän piti huolta pienestä sairaasta lapsesta, mutta olimme silti tervetulleita milloin tahansa niiden neljän päivän aikana kun olimme Musomassa.

Että saimme olla näiden lasten kanssa, nähdä kuinka puhtaita ja hyvin puettuja he olivat, kuinka he nauttivat olla ulkona leikkimässä, ja saada olla mukana kun kuusitoista pienokaista istuu ruokapöydän ääressä syömässä, oli ihanaa saada nähdä ja kokea. 11-vuotias tyttäreni Alva nautti saada olla kaiken tämän keskellä. Hän sai askarrella ja puuhailla lasten kanssa sekä myös luottamustehtävän saada tutustua erityiseen pikku tyttöön, ruokkia häntä ja laittaa hänet nukkumaan.

Lapsista pidettiin hyvää huolta Lisbethin valvovan katseen alla. Säännöt ja rutiinit olivat tarkkaan mietittyjä. Koska olen itse sairaanhoitaja, pystyin vain ihmetellen ja vaikuttuneena tarkkailla tätä.

Tämän toiminnan jatkuvuus tuntuu sekä itsestään selvältä että tärkeältä. Kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea meille, jotka lahjojemme, sponsoroinnin ja ystävyytemme kautta pidämme huolen siitä.

 

Juhlin vähän aikaa sitten 40-vuotispäiviä. Kutsukirjeessä pyysin lahjojen sijaan ihmisiä antamaan lahjoituksen yhdistyksen tilille. Tiedän, että jokainen kruunu menee suoraan lastenkodin kuluihin. Sekä ystävieni että myös luonnollisesti Lisbethin ja Danielin ja yhdistyksen mielestä tämä oli hyvä idea.

Minulle ja perheelleni jäi hieno muisto näistä päivistä lastenkodissa. Toivomme, että Lisbethillä ja Danielilla on voimaa ja varoja jatkaa työtä tällä hienolla tavalla.

/Helena Happe, Undersåker

 

Ingerin vierailu Musoman lastenkodissa

 

Meitä on kokonainen jengi Ruotsista, jotka vierailevat Musoman lastenkodissa eräänä helmikuun päivänä. Ilma on tietysti kaunis ja kaikki lapset ovat ulkona. He ryömivät ja pyörivät lastenhoitajien jaloissa, joilla on usein pieni tummasilmäinen nyytti sylissään.

Daniel haluaa tietysti esitellä lastenkodin, vaikka meidän on vaikea erota näistä pienokaista. Nopea katsaus selvittää, että talo on suuri ja tilava ja että siellä on kaikki tarvittava. Olemme aikaisemmin vierailleet joissakin kylissä köyhimmillä alueilla, missä majoissa on ainoastaan sänky ja tulisija lattiatasossa. Tämän jälkeen lastenkoti on mielestämme erittäin hieno pienine sänkyineen, verhoineen, kunnollisine pesumahdollisuuksineen ja vielä oikealla keittiöllä.

Juttelemme hetken Elisabethin kanssa, joka on paikan johtaja. Hän on koulutukseltaan kätilö ja kaikkien lasten ”isoäiti” niin kauan kun he asuvat siellä. Sen jälkeen lasten on tarkoitus palata omien isoäitiensä luokse kyliin. Jotkut lapsista ovat nk. löytölapsia ja heille yritetään löytää sopivat adoptiovanhemmat.

Sitten Daniel tarjoaa meille kahvia ja ruotsalaisia pullia perheen omassa talossa, joka sijaitsee aivan lastenkodin vieressä. Kyselemme vähän kaikista korkeista aidoista, mutta Daniel sanoo, että niitä tarvitaan. Myös Tansaniassa on villieläimiä ja myös epärehellisiä ihmisiä.

Kuten jokaisen minuutin aikana Afrikassa, olimme saaneet jotain mietittävää jatkaessamme matkaa.

/Inger Nordahl

 

 

 

Tore on käynyt Afrikassa 7 kertaa.

 

Viimeisen käyntini aikana olin todella kiinnostunut näkemään missä kunnossa kaikki oli lastenkodissa ja sen ympärillä 10-15 vuoden jälkeen ja kuinka lastenkoti toimi nyt verrattuna aikaisempiin matkoihini.

 

 

 

 

 

Tuntui, että aika kulunut nopeasti siitä, kun aloitimme rakentamisen aitauksesta.

 

 

 

 

Daniel teki suuren työn perustuksen kanssa. Afrikassa on harvoja (jos lainkaan) rakennuskohteita, mitkä on tehty niin huolellisesti. Tämä laatuajattelu tuli esiin kaikissa rakennusvaiheissa, ja nyt 15 vuoden jälkeen voimme sanoa, että se kannatti.

 

 

 

 

Monien pienten lasten pesuun tarvitaan kunnollisia pesutiloja. Kulutus on kovaa ja paikkojen tulee todella kestää.

 

 

Usko tai älä, tämä on sama pesuhuone tänä päivänä. On todella etu että ”putkihommat” ovat periytyneet. Oli myös myönteistä todeta, että lastenkodin kaikki 3 jäteviemäriä toimivat täydellisesti.

Mitä tapahtuu kun lämminvesisäiliö menee rikki ja käytettävissä on vain kylmää vettä? Uuden hankkiminen ei tule kysymykseen. Tämä kotitekoinen vedenlämmitin toimii hyvin. Että myös hedelmäpuut voivat hyvin ”suihkuvedestä” myös Afrikassa ei ole epäilystäkään.

 

Olin erityisesti kiinnostunut siitä, miten sänkyt toimivat, koska ne olivat 50-vuotispäivieni tulos. Ajattele, että sain ystäviltäni niin paljon rahaa, että ne riittivät kaikkiin sänkyihin, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä.

 

50+ -vuotis sängyt	65 –vuotis sängyt

 

Selvää on, että alueen rakennukset tarvitsevat huoltoa. Vuodet kuluttavat erityisesti Afrikassa. Sen lisäksi pienet maanjäristykset kuuluvat arkipäivään. Sisäkattojen vaihtaminen on (luultavasti) yksi suurista töistä, mikä odottaa. Katot on tehty pellistä.

 

Lastenkoti on valmis, ikkunoita pestään	Kuva nykypäivästä

 

 

Toiminta on ympärivuorokautista, vuosien aikana vaihdettujen ja pestyjen vaippojen määrä on valtava.

                           

Oli liikuttava nähdä vanhan isoäidin tulevan katsomaan lastenlastaan. Isoäiti istui siellä tuntikausia, ja ilmaisi kiitollisuutensa lastenkodille, joka oli ottanut huolen pienokaisesta vaikeimpana aikana.

 

Loppukommentti.   Oli hauska tulla Afrikkaan taas kerran. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tätä projektia ei saa lopettaa. Tulen mielelläni takaisin, Mariamun halaus oli todella kunnollinen.   /Tore Karlström

Lisbeth & Daniel,

Kiitos joulu- ja sekä aikaisemmista  4-kuukautishääpäiväterveisistänne! Meillä on  ollut erittäin hyvä vuosi ja iloitsimme Teiltä saamastamme tervehdyksestä. Lokakuussa lähettämässänne kirjeessä kyselitte syytä, miksi halusimme häävieraidemme antavan lahjan lastenkodin lapsille eikä meille itselle. Olimme jo pitkään miettineet kummiutta, kun ajattelimme matkaamme Tansaniaan sekä sitä epäitsekästä antaumista, mitä koimme teidän työssänne.

Ostimme pari häälehteä saadaksemme inspiraatiota häidemme suunnitteluun ja luimme ensimmäisestä lehdestä kolmesta esimerkki hääjuhlasta, joiden budjetti oli 300 000 kr, 500 000 kr ja viimeisestä, jonka budjetti oli salainen. Kaikki alkoi tuntua ’sairaalta’ ja halusimme tehdä jotain vähemmän pinnallista. Samalla halusimme koota parhaat ystävämme erityiseen viikonloppuun, mikä onnistuikin täällä Värmlannissa, Apertiinin kartanossa, mikä ylitti kaikki odotuksemme myös sään suhteen.  Ne olivat kesän kolme parasta päivää.

Häissähän keskipiste on hääparissa ja onkin ihanaa saada olla kaiken keskipisteenä. Parasta kaikessa oli kuitenkin suunnittelutyö, kun saimme ajatella meidän kaikkia 50:tä lähimmäistämme, jotka saimme koota yhteen.  Halusimme suunnitella jotain erityistä myös heille, mikä antoi meille itsellemme erityisen paljon.

Kun itse saimme tämän mahdollisuuden, halusimme jollain tavalla myös antaa jotain niille, joilla ei ole niin paljon, ja tämän takia pyysimme häävieraitamme antamaan Teille Musomaan sen sijaan, että he ostaisivat lahjoja meille. Tätä päätöstä emme todellakaan ole katuneet. Joku on sanonut, että he haluaisivat tehdä esimerkkimme mukaisesti, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan omista lahjoistaan.

Meiilä on myös esimerkki eräästä kaukaisemmasta tuttavasta, jota emme olleet kutsuneet häihin, mutta kuultuaan valinnastamme, otti itse selvää kuinka hän voisi tehdä lahjoituksen.

Antaminen on itsessään lahja! Arkipäivän ’oravanpyörässä’ juokseminen saa meidät valitettavasti lykkäämään sellaiset päätökset  huomiseen.

Saatte luvallamme kertoa tästä, jos haluatte.

Hyvää jatkoa ja Hyvää Uutta Vuotta!

/Hans & Anna